Hilla

Teksti Kaisa RinnekangasJulkaistu 22.9.2026

Pikatiedot

Tieteellinen nimi	Rubus chamaemorus
Nimet	hilla (Pohjois-Suomi), lakka (Itä-Suomi), muurain (Länsi- ja Etelä-Suomi); myös suomuurain, valokki, lintti, nevamarja
Kukinta	touko–kesäkuu, valkoinen kukka
Poiminta	Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälistä, pohjoisessa elokuun alusta
Kasvupaikka	luonnontilaiset suot: rämeet, nevat, korvet
Erityistä	kaksikotinen – emi- ja hedekukat eri kasveissa

Hilla, lakka ja muurain ovat saman marjan eri nimiä. Pohjoisessa puhutaan hillasta, idässä lakasta ja lännessä ja etelässä muuraimesta. Martat kutsuvat sitä kenties arvostetuimmaksi marjaksemme. Kypsä hilla on kullankeltainen, pehmeä ja aromaattinen, ja C-vitamiinia siinä on luonnonvaraisista marjoistamme toiseksi eniten tyrnin jälkeen.

Tunnista kypsä hilla

Hilla on 10–25 cm korkea ruohovartinen kasvi, jonka jokaisessa varressa on 2–4 munuaismaista, kurttuista lehteä ja yksi valkoinen kukka. Marja vaihtaa väriä kasvaessaan monta kertaa:

1. Raakile – vihertävänkeltainen ja kova, verholehtien peitossa.
2. Puolikypsä – punainen, etenkin valoon päin kääntyneeltä puolelta.
3. Kypsä – verholehdet avautuvat, marja on kullankeltainen, pehmeä ja mehevä.

Punainen hilla ei ole vielä kypsä. Martat neuvovat yleisesti poimimaan vain kypsiä marjoja, koska kypsyminen ei jatku poimimisen jälkeen.

Missä hilla kasvaa?

Hilla on tyypillinen suokasvi. Sitä kasvaa rämeillä, nevoilla, korvissa, kalliosoistumissa ja nummilla, usein laajoina mattoina – siksi puhutaan lakkasoista. Hilla tarvitsee kostean ja happaman kasvualustan (pH 3,5–5,0). Ojitetulla suolla lakat lakkaavat vähitellen kukkimasta ja katoavat lopulta kokonaan.

Runsaimmat sadot saadaan Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista. Perinteiseksi lakkapitäjäksi on nimitetty Ranuan kunta Peräpohjolassa, jossa järjestetään elokuussa Hillamarkkinat. Avoimilla soilla marjasesonki on lyhyt; korvessa marjat kypsyvät hitaammin ja niitä riittää pitkälle syksyyn.

Miksi hillasato vaihtelee niin paljon?

Hillasato vaihtelee enemmän kuin muiden luonnonmarjojen. Syitä on useita:

• Kaksikotisuus. Emi- ja hedekukat ovat eri kasveissa, ja koska hilla leviää juurakollaan, pienen suon kaikki kasvit voivat olla samaa yksilöä. Jos ne ovat samaa sukupuolta, marjoja ei muodostu koskaan.
• Halla ja sade. Kukinnan aikainen yöhalla tai terälehdet irrottava rankkasade voi romahduttaa sadon ja heikentää kasvua vielä seuraavanakin vuonna.
• Pölyttäjät. Martat kertovat, että isoimmat marjat ovat kimalaisen pölyttämiä; pienen kovakuoriaisen tai hyttysen vierailusta syntyy pienempiä marjoja.
• Hillakuoriainen. Hillanälvikäs syö lehtiä erityisesti Pohjois-Suomessa.

Vuosi 2025 oli Ruokaviraston mukaan erittäin huono: myyntiin kerättiin lakkaa vain kuusi tonnia.

Hillapiirakka

Marttojen hillapiirakka on murupiirakka, jossa marjat jäävät kahden murukerroksen väliin.

1. Voitele halkaisijaltaan 30 cm:n piirakkavuoka ja lämmitä uuni 225 asteeseen.
2. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri. Nypi joukkoon kylmä rasva nopeasti murumaiseksi seokseksi.
3. Ota muruista 2 dl sivuun.
4. Vatkaa muna ja sekoita se kulhoon jääneisiin muruihin.
5. Taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille ja levitä hillat päälle.
6. Ripottele sivuun otetut murut marjojen päälle.
7. Paista noin 30 minuuttia.

Hilla ja leipäjuusto

Suomessa hillaa syödään perinteisesti leipäjuuston kanssa, Norjassa kermavaahdon ja sokerin kanssa tai kakussa ja Ruotsissa jäätelön kera. Martat suosittelevat hillaa sellaisenaan puuron tai maustamattoman jogurtin kanssa – monen mielestä se on parhaimmillaan tuoreena ja mahdollisimman vähän käsiteltynä.

Pakastaminen

Martat neuvovat pakastamaan kokonaiset hillat mahdollisimman pian poiminnan jälkeen. Pehmeäkuorisia marjoja, kuten hilloja, ei huuhdella, vaan ne laitetaan suoraan rasioihin. Pieni määrä sokeria parantaa värin, maun ja C-vitamiinin säilymistä. Sulatus kannattaa tehdä nopeasti, esimerkiksi mikroaaltouunissa tai vesihauteessa. Lisää säilönnästä: marjojen säilöntä.

Hillaa omalle pihalle?

Hillaa voi kasvattaa myös muovilla vuoratuissa viljelylaatikoissa. Marttojen mukaan kasvualustan pitää olla ilmava ja hapan (pH 3,5–4), vaalea maatumaton turve sopii hyvin, eikä kasvi saa missään vaiheessa kärsiä kuivuudesta. Koska hilla on kaksikotinen, hedekasveja tarvitaan noin 10 prosenttia taimista. Nyby-lajike on poikkeus: se on kaksineuvoinen ja itsepölyttyvä.